Road To Self: Olemme jonkin aikaa etsineet blogiimme vieraskynäilijöitä Suomesta. Tänään, ystävänpäivänä Taiwanin aikaa, saamme jakaa Heidin tarinan. Heidin seikkailut ovat päätähuimaavan inspiroivia ja melkein voisi suomalainen kateus iskeä, ellei osa matkakohteista olisi yhteisiä 😉 Lue lisää alta Heidin omin sanoin:

“Kuten suomalainen lauluntekijä J. Karjalainen aikoinaan lauloi: Doris oli toisenlainen, Doris oli reissunainen. Täytyy myöntää, että olen reissunainen ja olen aina ollut. Nuorempana se näkyi pitkinä keikkamatkoina muutaman bändin perässä pitkin Suomen kamaraa, nykyisin lentomatkoina pitkin poikin mielenkiintoista maapalloamme.

Maailman imu on kohdallani niin kova, että “heikompia” yleensä vanhempiani, oikein hirvittää. Yksinkertaistaen; matkustaminen on suurin intohimoni ja tien päällä oleminen tekee minut onnelliseksi!

Minua inspiroivat uudet maat, kaupungit ja näkymät. Ajatuksena kiinnittyminen johonkin Kreikan saaren kohteeseen kauhistuttaa jo ajatuksena. Se voi olla jonkun toisen juttu, mutta minun unelma se ei ole. Voihan se tietenkin olla, etten vain ole vielä löytänyt omaa paratiisiani?

Lähtemisessä minua kiinnostavat myös eri maiden ruoka, kulttuuri ja historia. Ihan jokaiseen museoon tai nähtävyyteen en enää nykyisin lähde, reissujen ollessa muutenkin enemmän tehokasta liikehdintää junalla tai autolla kuin aloillaan olemista. Usein lomalta takaisin palatessa voisinkin olla ”oikean loman” tarpeessa. 😉

Matkakohteet valikoituvat edullisten lentotarjousten ja käymättömien kaupunkien mukaan. Jos ja kun eteen tulee jotain aivan ihanaa ja ennen kokematonta, on vain lähdettävä. Onpa joskus käynyt niinkin, että reissussa ollessa on tullut ostettua lennot uusille matkoille. Ihannetilanteessa matkoja onkin varattuina useita, pitkälle seuraavan vuoden puolelle. On arjessa ainakin jotain mitä odottaa.

Reissatessa joutuu haastamaan itsensä lähes joka päivä. On mielenkiintoista huomata, kuinka maailmalla pärjää vaikka niin kohdemaan kulttuuri kuin kielikin olisi eri. Elekielellä ja hymyllä pärjää todella pitkälle.

Pörrättyäni maailmalla jo kahdenkymmenenviiden vuoden ajan, luulisi että pikkuhiljaa alkaisi matkageeni väsyä, mutta ehei, vimma on vain voimistunut vuosien varrella. Vuosista ja kokemuksista huolimatta oma bucket-listani on edelleen jatkuvasti täynnä. Kovasti kiinnostaisi lähteä Galapagossaarille ihmettelemään jättiläiskilpikonnia, Pääsiäissaarille kuvaamaan isoja Moai-patsaita ja onpa Machu Picchukin vielä kiipeämättä. Unelmia pitää jokaisella olla, eikö?

 

Himomatkaajan turinoita-blogia voi seurata seuraavien linkkien kautta: http://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/, https://www.instagram.com/himomatkaajanturinoita/ ja https://www.facebook.com/himomatkaaja/.”